Katetaan taas Opethin settilista Seinäjoelta. Onpahan jotain linjaa harvakseen päivittyvässä blogissa.

Opeth @ Provinssirock, Seinäjoki 13.6.2009 - Setlist

1. Heir Apparent (from Watershed)
2. Ghost of Perdition (Ghost Reveries)
3. The Leper Affinity (Blackwater Park)
4. Karma (My Arms Your Hearse)
5. Closure (Damnation)
6. The Lotus Eater (from Watershed)
7. The Deliverance (Deliverance)
8. Demon of the Fall (My Arms Your Hearse)

 

"You can also do stereo hook."

Fiilistelen vielä Opethin Seinäjoen keikkaa, ja panen tänne vielä talteen settilistan. Se näytti jotakuinkin tältä, mikäli omiin ja muiden muistikuviin on luottaminen:

Opeth @ Rytmikorjaamo, Seinäjoki 13.2.2009 - Setlist

1. Heir Apparent (from Watershed)
2. Ghost of Perdition (Ghost Reveries)
3. Godhead's Lament (Still Life)
   
4. The Leper Affinity (Blackwater Park)
   
5. Credence (My Arms Your Hearse)
   
6. Hessian Peel (Watershed)
   
7. Closure (Damnation)
   
8. The Night and the Silent Water (Morningrise)
   
9. The Lotus Eater (Watershed)

encore

Deliverance (Deliverance)

Karistelen tässä eilisillan rytyytystä hartiolta. Todistin Opethin keikkaa Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Toimi erinomaisesti.

Bändillä oli käsittääkseni vajaan kuukauden tauko keikkailussa, minkä aikana he olivat rukanneet settilistan uuteen uskoon. Eilen oli toinen keikka tauon jälkeen. Yritin hahmottaa Opethin Intian tammikuisen keikan settilistasta, mitä bändi soittaisi, jotta voisin ottaa materiaalia vähän haltuun, mutta aika tavalla hukkaan meni valmistautuminen - mikä on vain hienoa. On aina ilahduttavaa, kun bändi voi soittaa vaihtelevasti muitakin biisejä kuin niitä "pakollisia".

Alkukeikan ilmeisiä biisejä oli Ghost of Perdition, mutta sen sijaan Leper Affinity tuli aivan nurkan takaa. Opeth soittaa sitä nyt ensimmäistä kertaa koskaan. [EDIT: Toisin kuin tuossa väitän, Opeth on soittanut Leper Affinitya aiemminkin; löytyy ainakin Lamentations-dvd:ltä.]

Keikan edetessä tuli yhä enemmän vanhoja biisejä ainakin bändin toiselta ja kolmannelta levyltä, joihin en ole toistaiseksi tutustunut. Biisit toimivat keikalla hemmetin hyvin.

Varsinainen setti huipentui The Lotus Eateriin ja encorena tuli viimein yksi niistä kahdesta biisistä, jotka toivoin kuulevani, Deliverance. Toinen, The Grand Conjuration, jäi nyt soittamatta. Jäi siis jotain hampaankoloon, jotta Opethia on päästävä näkemään toistamiseenkin.

Tosin onhan se nähtävä jatkossa muutenkin. Bändi soittaa erinomaisesti ja sitä pitäisi mennä kuuntelemaan, jos haluaa kuulla hyvää rytmimusiikkia, vaikkei niin (death) metallista perustaisi. Minulle valkeni keikan aikana, että Opeth on pohjimmiltaan jazzia. Siltä se tuntui.

Kitaristilaulaja Mikael Åkerfeldt on ilmiömäinen kyvyssään vaihtaa metalliörinästä seuraavan tahdin puhtaaseen lauluun ilman, että kumpikaan ilmaisumuoto kärsii. Hän on myös perkeleellinen kitaristi ja suvereeni välispiikkaaja.

Opeth soittaa tänään Teatriassa Oulussa, huomenna Kaapelitehtaalla Helsingissä ja maanantaina Pakkahuoneella Tampereella. Menkää katsomaan!

Jos joku pystyy palauttamaan mieleensä Seinäjoella kuulluun biisikimaran tai joku on koonnut setin muualle interwebiin, vinkatkaa minulle.

Ja hyvää ystävänpäivää!

Lisäyksenä äskeisen viestin luettelemaan verkkotoimintaani on mainittava haamuviesti, joka pääsi tänne blogiin muutama päivä sitten. Se on aikoja sitten tallentamani ja sittemmin unohtamani raakile, jonka oli tarkoitus olla katsaus tämän päivän progressiiviseen rockiin. Hyllytin viestin keskeneräisenä ja aiheensa mahdottomuuden vuoksi.

Poistin viestin, kun se putkahti maailmaan omia aikojaan. Se ehti killitellä näkyvillä ehkä vuorokauden ajan. Näin voi käydä, kun tässä Vuodatuksen palvelussa ei käsittääkseni ole muuta mahdollisuutta tallentaa keskeneräisiä ajatuksia kuin päiväämällä ne jonnekin tulevaisuuteen. Todennäköisesti lisää kirjeitä menneisyydestä on siis luvassa...

Hyvää vuotta 2009! Edellisen vuoden viimeisessä kvartaalissa kirjoitin koherenttia horinaa tavallista vähemmän. Heikosta osavuodesta huolimatta kukaan ei menetä työpaikkaansa ja blogi jatkaa entiseen tapaan, omaan tahtiinsa ja satunnaisesti.

Blogin sijaan verkkotoimintaani vuoden viimeisellä neljänneksellä kuului pääasiassa ajan haaskaaminen naamakirjaan. Sen lisäksi liityin Anne Leinosen kokoamaan kirjoittajaryhmään, jonka jäsenet lukevat toistensa tekstejä ja antavat niistä palautetta. Painotus on ainakin toistaiseksi niin sanotussa spekulatiivisessa fiktiossa.

Muuta verkossa: kirjailija Jeff VanderMeer mainitsi minun ja rikoskumppanini Mikon Tyhjiö-teoksen blogissaan täällä. No, maininta on aika ympärpyöreä. Jeff ei päässyt kovin hyvin sisälle Tyhjiöön pelkästään verkkosivujemme kautta. Kielimuuri on melkoinen. Joka tapauksessa olen todennut, että VanderMeerilla on monitaiteellisessa lähestymisessään samankaltainen ote kokonaistaideteokseensa, kaupunki Ambergrisiin kuin meillä Tyhjiöön. Tarinan maailma rakentuu erilaisista kirjallisista lähestymistavoista ja kokeiluista - eikä vain tekstistä, vaan myös kuvataiteesta, videoista, musiikista ja muista saman kokonaisuuden sirpaleista.

Nyt kun tässä joulun ja uuden vuoden ajan pyhien vietossa ei ole juurikaan tarvinnut tuottaa journalistista tekstiä, olen pyrkinyt keskittymään novellitaiteeseen. Yritän saada yhtä ideaa asettumaan tarinan muotoon ja alulle tekstiksi ja hiukan nikkaroida uudelleen toista, jo kertaalleen läpikirjoitettua novellia saamani palautteen avulla. Yksi lukijoistani paljasti tekstissä sen luuytimeen ulottuvan ammottavan aukon, joka vaatii paikkausta. Tarinan motiivit olivat jääneet vain pääni sisään, paperille ne eivät olleet siirtyneet. Puusilmätaiteilija.